Chapter 2. Vesiputous kylälle

Saavuimme Oferiaan. Koskematon luonto tuoksuu harmonialta. Se elää omaa kesäänsä. Näen paljon eläimiä. Jotkut ovat tuttuja, jotkin taas mysteereiltä. Haluan tietää niistä enemmän.
Huomaan kauniin joen ja kävelemme sen vieressä. Päädymme pian vesiputouksille.

”Kaunista! En ikinä ole vielä nähnyt tällaista. Vain kuvissa, mutta en aitona.” Sanon ihaillen näkemääni.
Mikakin katselee lumoutuneena kertoen että ei olekkaan nähnyt tätä pitkään aikaan.
Yhtäkkiä hän havahtuu ja huutaa:

”Kuka siellä?! Tule esiin!!” Säikähdän ja katson suuntaan, minne hän huutaa. Näen vilauselta pitkät hiukset, mutta itse hahmo oli lyhyt. Hahmo juoksi karkuun enkä enään erottanut sitä. Ihmettelen ääneen, mikä se oli?

”En tiedä. Tyttö se ainakin oli.” Mika vastaa.

”Kukahan hän mahtaa olla? Haluaisin tutustua tämän maailman ihmisiin, niin kuin tutustuin sinuun.” Sanon Mikalle.

”Se voi olla hyvinkin mahdollista. Sinun pitäisi löytää elementtien hallitsijat. Olet heidän johtajana tässä sekä sinun maailmassasi. Sinulla on voimaa luoda ikuisia siteitä ihmisten ympärille.” Mika sanoo.

”Mutta en tiedä, onko minusta siihen!” Sanon välissä.

”Minä luotan sinuun ja sinun voimiisi. Voimasi ovat erityiset, joten pidä niistä hyvää huolta.” Mika sanoo katsoen silmiini. Punastun. Ja käännän katseeni pois. Hän ottaa kiinni kasvoistani ja kääntää ne hänen eteensä.

”Luota itseesi. Muistutat paljon sitä linnassa tapaamaani tyttöä, joka katosi. En halua kadottaa toista samankaltaista tyttöä viereltäni!” Hän sanoo yhä katsoen silmiini. En kestä enään, olen punainen ja alan rimpuilla hänen otteestaan. Pääsen irti nopeasti ja…

”Selvä. Minä teen parhaani.” Sanon päättäväisenä ja hymyilen. Mika hymyilee takaisin.
Seuraa pitkä hiljainen hetki. Haluaisin kysyä Mikalta siitä linnan tytöstä, mutta en hiljaisuuden vallitessa uskalla kysyä mitään. Mika rikkoo hiljaisuuden.

”Lähdemmekö jo etsimään ensimmäistä elementtiä?” Hän kysyy.

”Vaikka…” Sanon myöntävästi. Lähdemme liikkeelle.

Saavumme pieneen kylään illan hämärtyessä, ja käymme ostamassa pieniä eväitä. Nyt vasta huomaan Mikalla jonkilaisen aseen. En muista nähneeni sitä aikaisemmin….
Hän ostaa minulle viitan ja käskee minun peittää hiukseni ja kasvoni hupulla. Teen, vaikkakin vastahakoisesti, niin kuin hän käski ja panin viitan päälleni ja peitin hiukseni. Mika kävi vielä ostamassa hedelmiä ja vettä. Tarvitsisimme sitä paljon, koska tällä hetkellä kaupungissa ja sen ympäristössä näytti olevan aika kuuma. Onko täällä kesä!?
Seuraavan yön vietimme majatalossa. Mika vahvisti taas sinettiä. Oikeastaan se ei tuntunut, että se olisi ollut vahvempi. Kävin nukkumaan, mutta en tiennyt, mitä yön aikana tapahtuisi.

Mika’s POV

Huomaan Amyn nukahtavan, joten lähden huoneesta ja menen alas.

”Mitäs nyt? Eikö kumppani huolinut sinua?” Joku kysyy.

”Kuka?” Kysyn takaisin.

”Thea. Aifaus Thea. Hauska tavata.” Luokseni tullut tyttö esittäytyy. Hänellä on lyhyet, tummansiniset hiukset, jotka ovat pienellä tupsulla kiinni ja joissa on punaiset ruusut, ja ruskeat silmät. Hän hoitaa majapaikan ravintolan tiimiä.

”Fukasine Mika. Matkustelija.” Sanon. Ja valehtelen.

”Mikäs sinut tänne tuo, Mik?” Thea kysyy.

”Elementit.” Vastaan lyhyesti.

”Ooh. Mysteeri.” Thea virnistää innostuneena. Sellainen hän nyt on. Ailahtelevainen ja suuttuessaan voi unohtaa asian puolessa minuutissa. Myös kova uhoamaan ja härnäämään.

”No? Uutisia? Onko linnassa tapahtunut jotakin?” Kysyn ja katson asettani.

”Samantapaista… Parikymmentä työläistä, vajaa kymmenen naista ja jonkin verran lapsia on surmattu, vangittu tai karkotettu lähiaikoina. Läheiset eivät huomioi ulkoisesti, mutta ainakin täällä pari on ilmaissut tunteensa lastensa menetykseen. Lapset varastelivat jostain syystä, en tiedä mitä, mutta ainakin joitakin on vapautettu. He palvelevat linnassa.”

”Onko uusia demoneja ilmestynyt?” Kysyn kiinnostuneena, ja myös ehkä hieman pelossa.

”Noo… On kerrottu, että yksi demonilapsi on karannut, eikä ole mitään vihjeitä paitsi pitkät mustat hiukset ja keltaiset silmät.”

”Ok. Taidan mennä hetkeksi ulos.” Sanon hämilläni. Mikä minulla oikein on?

”Mika-kun?..” Kuulen portaista. Vilkaisen niitä kohti, ja huomaan pitkät hiukset ja tytön.

”Amy-san. Oletko se sinä? Miksi et ole nukkumassa?” Kysyn kävellessäni hänen luokseen. Hän näyttää pelästyneeltä. ”Mitä on tapahtunut?” Kysyn hätääntyneenä.

”Kuulin jonkun puhuvan minulle. Hän uhkaili minua, nauroi ja katosi…” Hän sanoo hiljaa. Kuulen juuri ja juuri, mitä hän sanoi ja huolestun. Mutta samalla tunsin muutakin.

”Mitä jos tulen sinne. Pystytkö sitten nukkumaan. Olet ensimmäisen kerran nukkumassa toisessa paikassa, joten…” sanon ja mietin jatkoa.
Ainakin jotain kummallista on meneillään.
En kyllä silloin vielä tiennyt, mitä.

NatsuHaru_14th

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s