Chapter 4.Lahja, joka puhuu

’Kuka minun päällä oikein makaa!!!???’
Havahdun unestani jonkinlaiseen painoon päälläni.
’Onko tämä jokin Mikan älytön koe, vai kiusaako hän vain minua huvikseen?’

Tunsin jonkin märän kosketuksen kun aloin herätä… ’Mitä ihmettä!!??’

Avaan silmäni ja huomaan silmäparin tuijottavan minua. Oikea silmä oli oranssi ja vasen sininen. Kauniit…
Sitten tunsin kuonon nuuhkivan minua ja tuon pikkupennun nuolaisevan minua kasvoille.

”Mikä aamuhönkäys, pikkuinen!” Sanon ja pentu haukahtaa. Sitten huomaan, että pentu ei ole mikä tahansa pentu, vaan sudenpentu. Yllätyn niin että säikähdän, kun Mika kutsuu minua.
”Huhuu, laiskamato! Kuunteletko sinä!” Mika huutaa vieressäni. Hän oli tullut luokseni, kun en ollut kuunnellut häntä lainkaan.
”Anteeksi. Hämmästyin vain, kun huomasin tämän pennun olevan sudenpentu. Miksi se on täällä. Eikö hänen emonsa ole jo huolissaan?” Kysyn vain kaiken, mitä minulla oli päässä.
”Mikä haloo tästäkin tuli… Tuo on hylätty pentu. Se on ollut vain muita pentuja pienempi, sekä sen silmät ovat pelottaneet muita pentuja.
”Outoa.” Sanon ja lasken pääni ja silitän pentua.
”Mikä hänen nimensä on?” Kysyn vielä ja vilkaisen Mikaan.
”Saat itse valita, onhan se nyt sinun. Toin sen sinulle.”
”Oikeastikko!?”
”Kyllä! Ja jatkossa saat harjoitella kunnolla.” Mika vastaa virne kasvoillaan. En huomioi sitä, vaan alan miettiä pennulle nimeä.
”O.K…………” Vastaan hiljaa.

Mikä olisi hyvä nimi hänelle?
Zea? Sei? Zee? Gin? Zai? Eei…..
Zin. Juuri sopiva!
Olkoon nimesi Zin.” Sanon ja näpäytän pennun nenää hellästi sormenpäälläni.
”Olet aika söpö sudenpennuksi.” Sanon sille. Zin haukahtaa ja tunnen, kuin hän olisi vastannut minulle, mutta miten ja mitä?
”Tuleppas nyt syömään aamiaista tai et jaksa kävellä.” Mika huudahtaa ärtyneellä äänensävyllä.
”Selvä. Tullaan!” Vastaan ja kiiruhdan Mikan luokse. Zin seuraa minua ja alkaa kerjätä ruokaa.
”Minähän annoin sinulle jo hieman ruokaa. Ahne!” Mika sanoo vihaisena lusikka kohotettuna kohti Ziniä. Pentu hyppää kohti lusikkaa, mutta tipahtaa vatsalleen, kun Mika heilautti lusikan nopeasti pois Zinin luota.
”Onko hänellä niin kova nälkä?”
”Hei! Mitä sanoin temmellyksestä!?” Mika huutaa Zinille, kun tämä juoksentelee Mikan ympärillä. Pian Zin onkon jo kiipeilemässä Mikan pään päällä ja Mika vain huutaa. Naurahdan ja molemmat lopettavat, mitä he nyt tekivätkään.
”Mikähän sinullakin on? Miksi kaikki on minua vastaan täällä!!??!! ” Mika raivoaa ja nappaa Zinin, joka vinkaisee, päänsä päältä.
”Hei Mika-kun. En ole sinua vastaan. Minua vain nauratti teidän energisyys.” Sanon Mikalle, joka näyttää rauhoittuneen.
”Syötyäsi ala pakkaamaan tavaroitasi, koska olemme lähdössä liikkeelle. Käymme eräässä vanhassa kylässä katsomassa,…. miten siellä voidaan.” Mika sanoo ja lopussa hänen ilmeensä tummeni.
”Mika-..kun??” Kysyn, mutta hän poistuu paikalta.
”Tulen pian takaisin. Ja ole valmis siihen mennessä!” Mika huutaa ennen kuin hän taas katoaa.
Siinä menee tuokin nyrppis!’ Kuulen vieressäni.
”Hä?”
Hah! Etkö huomaa?’
”Zin. Puhuitko sinä juuri?”
’Tietenkin! Miksi en?’
”A…”
Puhu sanasi ajatuksina!’
Hämmästyn, mutta kokeilen.
Näinkö?
Juuri niin! Opithan sinä!’
Mitä tarkoitat?
’Sitä, että osaat nyt puhua sudenkielellä!’ Zin sanoo.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s