Chapter 5. Kovia kokenut kylä, Beren

Huom.
(Sudenkielen puheet.
”Zin”

”Mika”

Amy)

”Normaali puhe”

Ajatukset’

Yllättävät asiat’

Normaali kerronta’

—————————————–

”Sudenkielellä?”
Niin juuri. Pystyt puhumaan susille ja ymmärtämään niiden puhetta.” Zin sanoo.
Hämmästyn hieman, mutta muistan yhtäkkiä, että minun pitäisi pakata tavaramme.
Pystynkö puhumaan sinulle myös ihmisten kielellä?
”Tietty” Zin sanoo hymyillen.
” Ok. Minun on nyt pakattava tavaramme, koska olemme lähdössä.”
Selvä. Jos pystyn, voin auttaa.”
”Kiitos.”
Aloimme kasaamaan tavaroita. Kun saimme kaiken valmiiksi, aloimme odotella Mikaa.
”Mika-kunilla kestää…”
Niinpä niin. Hän toi minut tänne säkissä kun nukuin!”
Olipa hän tyly.Sanoin sudenkielellä, jotta Mika ei ehkä kuulisi.
”Amy-chaan! Oletko valmis!?” Kuulen huudon jostakin.
”Mika-kun?! Oletko se sinä?!”
”Tule!”
”O-odota hetki! Tullaan!”
Nappaan tavarat ja juoksen äänen suuntaan. Kun lähden aukiolta, tulee pimeää. Alan miettiä, olinko ihan varma, että se oli Mika, joka kutsui minua.
Kuljen yhä pidemmälle metsään, kunnes näen hieman valoa. Alan kulkea sitä kohti, kunnes jokin tarttuu minuun ja vetää minut pusikkoon.
”Kuulitko sinä jotain?”
”En.”
Kuulen äänet suunnassa, jonne olin menossa.

Olinko menossa väärään suuntaan!
Kurotun katsomaan, kuka pelasti minut paljastumiselta. Mika!! Zin hyppää syliini, kun Mika siirtää minut hänen eteensä.
”Tule.” Mika kuiskaa ja ohjaa minut pois paikalta. Huokaisen jo helpotuksesta, kun Mika alkaa puhua.
”Amy! Ole varovaisempi! Metsä on täynnä metsästäjiä, palkkamurhaajia, ryöväreitä ja kaikenlaisia muita kummajaisia!”
”Anteeksi!” Saan viimein sanottua.
”Mennään.”
”Ok…”
”Tule!”
Alamme kävelemään kauemmaksi metsään. Mika edellä näyttämässä tietä minä hänen otteessaan ja Zin minun vierellä.
Mika on aika kiukkuinen. Hehee…’ Zin sanoo minulle.
Kuulin tuon!’ Kuulen Mikan suunnalta.
Osaatko sinäkin sudenkieltä? Kysyn Mikalta.
Tietenkin. Mitä luulitkaan!?’ Mika sanoo kiukkuisena.
Älä ny suutu. Pilaa se vaan oli!’ Zin sanoo virnistäen.
No on kyllä vaikeaa!! Onko ihan pakko jatkaa tuota!? Teit sitä jo tarpeeksi aamulla!’ Mika raivoaa Zinille. Nappaan Zinin nopeasti syliini ja rutistan häntä ja kuiskaan hänen korvaansa ja pyydän häntä lopettamaan. Hän yhtäkkiä lopettaakin ja rauhoittuu ja annan hänen hypätä alas käsiltäni.
”Ja miksi oikein suojelet tuota pentua!!??” Mika kysyy minulta vihaisena.
Katson häntä vihainen ilme kasvoilla ja se taisi tepsiä aika hyvin, koska hän hiljeni ja taisi ottaa askeleen taaksepäin. Nauran ajatuksissani sille ilmeelle! Niin söpö!

Time skip….

”Olemme nyt täällä! Beren.”
Katson ympärilleni ja näen kauniin, mutta jollain tavalla rapistuneen näköisen kylän.
”Taasko ne ovat käyneet täällä!? Saisivat jo lopettaa nämä tihutyöt!!”
Näen nyt ensimmäistä kertaa Mikan olevan totisen vihainen. Minkä takia? Ai niin. Mikahan sanoi, jotain että onko kylä kunnossa. Olikohan tämä syynä…
”Oh! Se on Mika-sama!!” Pieni tyttö hihkaisee.
”Tulkaa! Mika-sama on palannut!” Hänen vierellä oleva poika huutaa ja pian näenkin kaduilta ja taloista ilmestyviä kasvoja.
”Mika-sama. Mitä kuuluu?”
”Mika-sama. Oliko kiva matka?”
”Mika-sama. Löysitkö etsimäsi?”
”Hei. Yksi kysymys kerrallaan!”
”Fen… Voitko tulla tänne?” Mika kysyy polvistuen alas. Näen, kun pieni tyttö tulee esiin väkijoukon seasta.
”Mika-sama… Isä… Hän ei enää pysty kävelemään…”
”Ja Drey on saanut pahoja palovammoja tulesta!” Tyttö, joka kutsui muut paikalle, jatkaa. Näen järkyttyneen ilmeen Mikan kasvoilla. Eikö Drey ollut hänen ystävänsä pikkuveli? Muistaakseni Mika kertoi, että Dreyllä on jonkinlainen vika sydämessä, eikä se kestä paljoa rasitusta tai liikaa painetta.
Drey on siis tässä kylässä. Haluaisin nähdä hänet.
”Hei Mika-sama. Kuka tuo tyttö on ja miksi hänellä on koira sylissä?” Eräs poika kysyy.
Hei! En ole koira! Olen susi!’ Zin huutaa.
”Tyttö on se. Ja tuo pentu on susi.” Mika sanoo. Mitäköhän hän tarkoittaa sillä.
’Pentu?! Lopeta jo tuo Salamapoika!’
Se on Salamatiikeri!!’
Noh noh. Lopettakaa jo se tappelu!Sanon heille ja he huomaavat pointtini ja lopettavat.
”Huoh… Nimeni on Amy. Hauska tutustua.” Sanon pojalle ja oikeastaan koko kylän väelle. ”Ja tämä tässä on Zin.” Jatkan ja esittelen Zinin joka yhä on sylissäni, koska hänen jalkansa ovat ’hieman’ kipeitä.
”Hei Amy-sama. Nimeni on Sind.” Pieni, ruskeatukkainen poika sanoo.
”Minun nimeni on San. Olen hänen isosiskonsa.” Tyttö, jolla on vaaleanruskeat hiukset, sanoo.
”No olet minua vain pari minuuttia vanhempi ja sanot itseäsi isosiskoksi, vaikka annat kaiken vastuun minulle ja sinä vai laiskottelet!!” Sind sanoo Sanille äkäisenä.
”Älä tuosta kaksikosta välitä. He vain kinastelevat.” Vihreähiuksinen poika, jolla on silmälasit. Hän näyttää paljon muita vanhemmalta.
”Minun nimeni on Cial. Olen 14. Kun taas nuo ovat 12.” Cial sanoo ja osoittaa Sindiä ja Sania. Nauran hieman.
”Koko kylä on yhtä perhettä, vaikka lapsilla ei ole vanhempia. Me olemme ottaneet heitä hoiviimme.” Sanoo eräs vanha mies.
”Sotilaat voisivat jo lopettaa köyhien kylien vahingoittamisen ja auttaa Oferian kansaa nousemaan Kesperin, Askorran ja Derkoksen rinnalle vahvana maana.” Eräs toinen vanha mies sanoo katsellen taivaalle.
”Ei kai se taas ole liikaa, jos yövymme täällä yön?” Mika sanoo nolostuneena. Jotenkin hänen ilmeensä on huvittava…
”No kaipa se sopii… Mutta emme voi luvata täyttä turvallisuutta sotilaiden takia. He kun tulevat milloin tahansa.” Äskeinen mies sanoo ja näyttää meille tietä.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s