Chapter 8. Askariias

Mika’s POV

Johdatin Freyn ulos huoneesta käytävälle.

”Mikä nyt on?” Hän kysyy.

”Tehdään tämä nyt selväksi. Älä kerro siitä Amylle ennen kuin on oikea aika. Mutta, et myöskään vaaranna hänen henkeään tai yritä herättää sitä!!” Sanon hänelle.

”Seelvää!” Hän sanoi virnistäen.

”Ja pidäkkin tuo!” Jatkan.

”Ookeei!” Hän jatkaa.

Frey on… ainoa ystäväni, joka hyväksyi minut huolimatta demonista ja auttoi minua selviämään alusta.

Hän menee takaisin huoneeseen ja jään yksin käytävään.

Oho. Olet saanut toverin.
Onnekas sinä. Et taida enään pelätä minua. No… Älä pelkää. En minä sinua mielelläni
kontrolloisi, ellei ole
pakko.
Mutta haluaisin tavata hänet.
Sopisiko?
En tee hänelle mitään,
vain juttelen.
Ja sinä saat pientä helpotusta
kipuihin. Pienennän sitä.
Hyvä sopimus?

”Selvä…. Kerron siitä ensin hänelle.”

Avaan oven ja menen sisään.

”Amy. Onko sinulla hetki aikaa?” Sanon ja annan merkin Freylle.

”Oletko tosissasi!? Hänhän voi tehdä mitä tahansa!!” Frey vastaa.

”Mitä?” Amy kysyy ihmeissään.

” *huaah* Askariias haluaa jutella kanssasi… Ja älä huoli, hän lupasi, ettei satuta häntä.”

”Ai hänkö?” Amy kysyy hämmästyneenä.

”Kyllä, hän.

”Oletko ihan varma?” Frey kysyy.

”Jos hän yrittää jotain niin pusäyttäkää minut keinolla millä hyvänsä….”

”Selvä…”

——————————————-

Amy’s POV

Saan tavata ja jutella Mikan demonin kanssa. Jännittävää.

Mika lausuu jotain ja hänen sinettinauhansa ilmestyvät näkyviin. Sitten ne löysenevät ja katoavat Mikan ympäriltä. Sitten hän muuttuu… erillaiseksi.

”Oletko sinä Amy?”

”Kyllä, olen.”
Näen muiden huolistuneet katseet.

”Hyvä. Miksi olet Mestarini seurassa?”

”Mika halusi, että tulen hänen mukaansa…”

”Niinkö?! Harvinaista häneltä!!” Hän nauraa.

”Etkö tiennyt?”

”Olin kahlittuna. En kuullut tai nähnyt mitään moneen kuukauteen!!”

”Miksi?”

”Tyhmäkö olet!? ’Etten tee jotain ajattelematonta’ sanoi Mestari”

”Miksi kutsut häntä mestariksi?”

”Sinun pitäisi tietää se jo tähän asti!!”

”Muuten, miten päädyit Mikan luokse? Mitä tapahtui?”

”Pitkä juttu…”

”Selvä. Miksi halusit jutella kanssani?”

”En tiedä. Halusin tietää millainen olet. Taidat sittenkin olla hän.”

”Miksi kaikki sanoo minua tuolla tavalla?”

”En tiedä… Mestari käski olemaan hiljaa siitä…”

”Ei sitten auta muuta…” huokaisen.

”Kannattaa sitten varoa Mikaa silloin kun hän ei ole järjissään. Ei joskus itsekkään tiedä, miksi otan hänet hallintaani…”

”Hei. Kutsuit häntä juuri nimellä. Miksi?” Kysyn hämmentyneenä.

”Että tajuaisit!!” Hän huutaa raivostuneena.

Sitten Askariias lähti ja Mika muuttui takaisin ja sinettinauhat palautuivat.

”Mistä puhuitte!?” Frey tulee luokseni ja kysyy.

”Mitä? Ettekö kuulleet?”

”Askariias puhui erityisellä siteellä, ja hänet voi kuulla vain ne, jotka ovat yhteydessä siteeseen. Eli sinä ja Mika.” Frey selittää.

”Selvä…”

”Mistä siis puhuitte!?”

”Ei tarvitse olla huolissaan. Ei mitään tärkeätä.”

Frey punastuu ja lähtee huoneesta.

”Mikä tuo oli?”

”Nolostutit hänet!” Drey sanoo nauraen. ”Ensimmäinen kerta!”

”Oletko varma?”

”Kyllä.”

”Mika. Oletko kunnossa?” Kysyn.

”Ah… Kyllä… Älä huoli…” hän vastaa kuin olisi väsynyt.

”Olet ilmiselvästi väsynyt! Sinun pitäisi mennä lepäämään!”

”Olet oikeassa… Minä menen sitten…”

”Anna minun auttaa!”

”Ei ole tarvittava…” Mika sanoo ja horjahtaa.

”Kyllä sinä nyt apua tarvitset. Askariias vei voimiasi, vai mitä.”

”Miten arvasit?”

”Ööö… En tiedä.”

”Selvä.”

”Minä vien sinut huoneeseesi.”

”Minä voin auttaa!” Huutaa Drey ja tulee luoksemme.

”Ok. Mennään.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s