Imagination

Yay! Finally I can post my drawings here!

I have all my drawings in my phone camera and now I got it work with my laptop!

So wait up for my drawings coming soon!!

 

 

NatsuHaru_14th

Mainokset

Chapter 8. Askariias

Mika’s POV

Johdatin Freyn ulos huoneesta käytävälle.

”Mikä nyt on?” Hän kysyy.

”Tehdään tämä nyt selväksi. Älä kerro siitä Amylle ennen kuin on oikea aika. Mutta, et myöskään vaaranna hänen henkeään tai yritä herättää sitä!!” Sanon hänelle.

”Seelvää!” Hän sanoi virnistäen.

”Ja pidäkkin tuo!” Jatkan.

”Ookeei!” Hän jatkaa.

Frey on… ainoa ystäväni, joka hyväksyi minut huolimatta demonista ja auttoi minua selviämään alusta.

Hän menee takaisin huoneeseen ja jään yksin käytävään.

Oho. Olet saanut toverin.
Onnekas sinä. Et taida enään pelätä minua. No… Älä pelkää. En minä sinua mielelläni
kontrolloisi, ellei ole
pakko.
Mutta haluaisin tavata hänet.
Sopisiko?
En tee hänelle mitään,
vain juttelen.
Ja sinä saat pientä helpotusta
kipuihin. Pienennän sitä.
Hyvä sopimus?

”Selvä…. Kerron siitä ensin hänelle.”

Avaan oven ja menen sisään.

”Amy. Onko sinulla hetki aikaa?” Sanon ja annan merkin Freylle.

”Oletko tosissasi!? Hänhän voi tehdä mitä tahansa!!” Frey vastaa.

”Mitä?” Amy kysyy ihmeissään.

” *huaah* Askariias haluaa jutella kanssasi… Ja älä huoli, hän lupasi, ettei satuta häntä.”

”Ai hänkö?” Amy kysyy hämmästyneenä.

”Kyllä, hän.

”Oletko ihan varma?” Frey kysyy.

”Jos hän yrittää jotain niin pusäyttäkää minut keinolla millä hyvänsä….”

”Selvä…”

——————————————-

Amy’s POV

Saan tavata ja jutella Mikan demonin kanssa. Jännittävää.

Mika lausuu jotain ja hänen sinettinauhansa ilmestyvät näkyviin. Sitten ne löysenevät ja katoavat Mikan ympäriltä. Sitten hän muuttuu… erillaiseksi.

”Oletko sinä Amy?”

”Kyllä, olen.”
Näen muiden huolistuneet katseet.

”Hyvä. Miksi olet Mestarini seurassa?”

”Mika halusi, että tulen hänen mukaansa…”

”Niinkö?! Harvinaista häneltä!!” Hän nauraa.

”Etkö tiennyt?”

”Olin kahlittuna. En kuullut tai nähnyt mitään moneen kuukauteen!!”

”Miksi?”

”Tyhmäkö olet!? ’Etten tee jotain ajattelematonta’ sanoi Mestari”

”Miksi kutsut häntä mestariksi?”

”Sinun pitäisi tietää se jo tähän asti!!”

”Muuten, miten päädyit Mikan luokse? Mitä tapahtui?”

”Pitkä juttu…”

”Selvä. Miksi halusit jutella kanssani?”

”En tiedä. Halusin tietää millainen olet. Taidat sittenkin olla hän.”

”Miksi kaikki sanoo minua tuolla tavalla?”

”En tiedä… Mestari käski olemaan hiljaa siitä…”

”Ei sitten auta muuta…” huokaisen.

”Kannattaa sitten varoa Mikaa silloin kun hän ei ole järjissään. Ei joskus itsekkään tiedä, miksi otan hänet hallintaani…”

”Hei. Kutsuit häntä juuri nimellä. Miksi?” Kysyn hämmentyneenä.

”Että tajuaisit!!” Hän huutaa raivostuneena.

Sitten Askariias lähti ja Mika muuttui takaisin ja sinettinauhat palautuivat.

”Mistä puhuitte!?” Frey tulee luokseni ja kysyy.

”Mitä? Ettekö kuulleet?”

”Askariias puhui erityisellä siteellä, ja hänet voi kuulla vain ne, jotka ovat yhteydessä siteeseen. Eli sinä ja Mika.” Frey selittää.

”Selvä…”

”Mistä siis puhuitte!?”

”Ei tarvitse olla huolissaan. Ei mitään tärkeätä.”

Frey punastuu ja lähtee huoneesta.

”Mikä tuo oli?”

”Nolostutit hänet!” Drey sanoo nauraen. ”Ensimmäinen kerta!”

”Oletko varma?”

”Kyllä.”

”Mika. Oletko kunnossa?” Kysyn.

”Ah… Kyllä… Älä huoli…” hän vastaa kuin olisi väsynyt.

”Olet ilmiselvästi väsynyt! Sinun pitäisi mennä lepäämään!”

”Olet oikeassa… Minä menen sitten…”

”Anna minun auttaa!”

”Ei ole tarvittava…” Mika sanoo ja horjahtaa.

”Kyllä sinä nyt apua tarvitset. Askariias vei voimiasi, vai mitä.”

”Miten arvasit?”

”Ööö… En tiedä.”

”Selvä.”

”Minä vien sinut huoneeseesi.”

”Minä voin auttaa!” Huutaa Drey ja tulee luoksemme.

”Ok. Mennään.”

Chapter 7. Hyökkäys

(Frey in pic~)

”Amy-sama! Mika-sama!” Joku huutaa.
”Kuka?”
”Sind!” Mika sanoo.
”Hei Sind, miten menee?” Kysyn.
”Luistatko taas harjoituksista?” Mika sanoo ivallisesti.
”En!”
”Ooleetko iihaan vaarma?” Mika sanoo ärsyttävästi.

He alkoivat kinastella, joten siirryin muualle. Kylä on todella kaunis ja eloisa…

*KRASH!!*

Mikä se oli!?
”Uaaaaaahhh!!!!!!!!!” Kyläläiset huutavat.

Hyökkäys!!!? Mika. Mika. Mikaa!!

”Tulkaa! Nopeasti!” Joku huutaa ja ottaa kädestäni kiinni. Katson puhujan suuntaan. Drey!
”Drey, mitä teet täällä!?” Kysyn.
”Suojelen tätä kylää, tietysti!”
”Mutta olet haavoittunut!”
”Ei hätää. En tullut kuolemaan!” Hänen sanansa painuivat päähäni ja jäin miettimään, mitä hän juuri sanoi.

Näen sotilaat ja Dreyn vastakkain. Drey hyökkää heidän kimppuunsa ja saa heti ensimmäisenä viillon käteensä.

”Drey!!” Huudan. Hän jatkaa ja saa vielä lisää viiltoja. Yksi osuu häntä jalkaan ja hän hiljentää vauhtiaan, yksi olkapäähän joka hidastaa hänen liikkeitään ja yksi hänen rintaan. Silloin minulla napsahti ja poistuin suojasta ja juoksin sotilaiden kimppuun.
”Amy/Amy -sama/ Amethyst -sama!!!” Mika, Sind ja Daiko huutavat.
Minä vain aloin heilutella miekkaani. Ylhäältä, pysäytys, alhalta, pysäytys, keskeltä, väistö. Jatkoin tuota, kunnes keskittymiseni herpaantui ja sain melkein osuman rintaani. Onneksi ehdin juuri ja juuri väistää. Näin Dreyn hämmästyneen ilmeen ja vain hymyilin takaisin.
”Varo! Ylhäältä!” Hän ehti huutaa ja säikähdin ja väistin. Tällä kertaa en ollut niin onnekas kuin äsken. Miekka viilsi syvän haavan käteeni.
”Amy -samaa!!” Drey huutaa, kun olen jo saamassa uutta iskua.
Yhtäkkiä eteeni ilmestyy hahmo, joka pysäyttää miekan ja lennättää sen sotilaan kädestä.
”Frey veli!” Drey sanoo ja hämmästyn. Hänkö on Mikan ystävä?
”Hey! Lumileijona! Tule hakemaan ystäväsi pois taistelualueelta, ennen kuin häntä sattuu pahemmin. Ja myös sinä!” Frey huutaa Mikalle ja katsoo Dreyhin joka nousee hitaasti ylös ja tulee luokseni.
Mika ja Drey auttavat minut suojaan ja kyläläiset alkavat hoitamaan haavojamme.
”Anteeksi…” saan sanottua viimein.
”Eh?” Drey sanoo.
”Tulin pois suojasta ja hyökkäsin sotilaiden kimppuun ajattelematta…” jatkan.
”Ei se varmaan haittaa, vai mitä, Mika?” Drey sanoo.
”Olisit vähän varovaisempi! Ja se typerys. Tuli ihan tarkoituksella myöhään mukaan!” Mika huutaa.
”??”
”Hän oli koko ajan katsomassa taisteluasi, mutta päättikin tulla vasta viime hetkellä mukaan!” Mika jatkaa.
”Aha…”
”Ja sinäkö teit hyvin, Lumileijona!?” Kuulen äänen ovelta.
”Mitää?!”
”Tyhmä! Sinä vain seisoit ja katselit. Et tehnyt mitään!” Frey sanoo.
”Senkin….!”
”Rauhoittukaa!” Drey huutaa väliin ja kaksikko lopettaa.
Hi hi hii
”Hei! Mikä on hauskaa!?” Mika huutaa.
”Te.”
”Huh?!”

”Hei, isoveli. Tässä on hän.”
Drey sanoo.
Taasko tuota samaa…
”Oletko ihan varma?”
”Kyllä.”
”Tule, pöljä!” Mika sanoo ja menee ulos huoneesta.
Minne he menevät?
”Anteeksi, Amy -sama. En kyennyt auttamaan sinua…” Drey sanoo.
”Oh. Sekö? Ei minua haittaa. Ainakin sain käyttää miekkaani oikeasti.” Vastaan hymyillen.
”Mutta olisit kuollut, ellei isoveli olisi tullut väliin…!”
Drey jatkaa.
”Sanoinhan. Ei se haittaa. Olin valmis siihen. En kestä sitä, että jotkut taistelevat, syystä ’tuntematon'”
”Phihii!!”
”Mitä nyt?”
”Syynä on se, että tässä kylässä on jotain, jota jotkut havittelevat. Uudenkuun jalokivi.” Drey sanoo naurunsa väleissä.
”Mikä se semmoinen on?” Kysyn kiinnostuneena.
”Se on jalokivi, jonka avulla voi hallita yötä.” Drey sanoo.
”Wow.”
”Niinpä. Ja sotilaat jahtaavat jalokiveä kuningattaren käskystä.”
”Mitääh?!”
”Niin se vain on.”
En voi uskoa, että mennään näin pitkälle vain halusta hallita yötä.
”Hämmästynyt?”
”Vähän…”
”Amy. Anteeksi.”
”Mistä?”
”Ei mitään…”
Mitä?

Chapter 6. Berenin suojelija

Saamme yöpymispaikan Beren- kylästä. Minua kyllä hieman huolestuttaa sotilaat. Mika sanoi, jos he löytävät minut, voin joutua ongelmiin.

Eräs kyläläinen, Daiko, johdattaa meitä yöpymispaikkaamme.
”Hei Mika-kun…. Haluaisin tavata hänet…”
”Kenet?”
”Dreyn…”
”…….”
”Haluatko te tavata hänet?” Daiko kysyy.
”Kyllä. Ja miksi kaikki teitittelee tai sanoo minua siksi? Mitä te tarkoitatte sillä?”
”Mika on kertonut tehtävästään löytää teidät, jonka vuoksi hän lähti kylästä ja Oferiasta.”
”Ai. Mutta miksi minua?”
”Se teidän on keksittävä itse.”
Sitten hän kertoi meille reitin Dreyn luokse ja lopun matkasta vallitsi hiljaisuus.

Olimme Dreyn huoneen ovella, kun Mika huusi.
”Hei minisuojelija! Voiko tulla sisään!?”
”Sinäkö siellä, Mika-sama? Tule vaan!”
”Selvä!” Ja niin Mika avasi oven ja näytti minulle tietä.
”Onko siellä joku muukin?”
Hän on täällä!” Mika huutaa ja sulkee oven.
”Onko?!” Kuuluu huuto.

Kävelemme huoneeseen ja näen pojan joka istuu sängyllä side otsalla ja oikealla silmällä ja valkoinen silkkipaita päällä, mutta näen kyllä siteet, jotka peittäväthänen ihoaan. Ne ovat varmaankin niitä palovammoja peittäviä.

”Sinun ei kannata rasittaa itseäsi!” Mika sanoo huolestuneena.
”Voisitteko kertoa, kuka olette?” Drey kysyy muodollisesti.
”Ei tarvitse teititellä. Nimeni on Amy. Ja tämä tässä on Zin.” Sanon ja hymyilen ja näytän Ziniä, joka yhä makaa sylissäni.
”Olen Drey. Anteeksi tämä asuni…” Hän sanoo.
”Tiedän. Mika ja kyläläiset kertoivat sinusta. Mielestäni olet todella tärkeä tälle kylälle ja sen asukkaille.”
Näen, että hän punastuu hieman.
”Niinkö? Sehän on hyvä. Mutta nyt en voi oikein suojella kylää, mutta veljen pitäisi tulla kotiin pian, joten hän jatkaa kylän suojelemista.” Drey sanoo. Näen pienen hymyn hänen kasvoillaan.

Myöhemmin

”Meidän pitäisi auttaa tätä kylää ja sen ihmisiä. Drey ei voi tehdä kaikkea yksin.” Sanon Mikalle.
”Ei hätää. Meillä on muutenkin muuta tekemistä. Meidän on löydettävä elementit.” Mika sanoo ja menee ikkunalle.
”Huomasin että kylällä ei ole kunnolla vettä.” Zin sanoo.
”Eli meidän on löydettävä veden elementti.” Sanon. Mika hiljenee.
”Mennään nyt edes nukkumaan. Huomenna autamme kylän kunnostamisessa.” Mika sanoo viimein ja minä nyökkään hiljaa.
Menen nukkumaan mutta ajattelen vieläkin tänään tapaamiani ihmisiä.

Chapter 5. Kovia kokenut kylä, Beren

Huom.
(Sudenkielen puheet.
”Zin”

”Mika”

Amy)

”Normaali puhe”

Ajatukset’

Yllättävät asiat’

Normaali kerronta’

—————————————–

”Sudenkielellä?”
Niin juuri. Pystyt puhumaan susille ja ymmärtämään niiden puhetta.” Zin sanoo.
Hämmästyn hieman, mutta muistan yhtäkkiä, että minun pitäisi pakata tavaramme.
Pystynkö puhumaan sinulle myös ihmisten kielellä?
”Tietty” Zin sanoo hymyillen.
” Ok. Minun on nyt pakattava tavaramme, koska olemme lähdössä.”
Selvä. Jos pystyn, voin auttaa.”
”Kiitos.”
Aloimme kasaamaan tavaroita. Kun saimme kaiken valmiiksi, aloimme odotella Mikaa.
”Mika-kunilla kestää…”
Niinpä niin. Hän toi minut tänne säkissä kun nukuin!”
Olipa hän tyly.Sanoin sudenkielellä, jotta Mika ei ehkä kuulisi.
”Amy-chaan! Oletko valmis!?” Kuulen huudon jostakin.
”Mika-kun?! Oletko se sinä?!”
”Tule!”
”O-odota hetki! Tullaan!”
Nappaan tavarat ja juoksen äänen suuntaan. Kun lähden aukiolta, tulee pimeää. Alan miettiä, olinko ihan varma, että se oli Mika, joka kutsui minua.
Kuljen yhä pidemmälle metsään, kunnes näen hieman valoa. Alan kulkea sitä kohti, kunnes jokin tarttuu minuun ja vetää minut pusikkoon.
”Kuulitko sinä jotain?”
”En.”
Kuulen äänet suunnassa, jonne olin menossa.

Olinko menossa väärään suuntaan!
Kurotun katsomaan, kuka pelasti minut paljastumiselta. Mika!! Zin hyppää syliini, kun Mika siirtää minut hänen eteensä.
”Tule.” Mika kuiskaa ja ohjaa minut pois paikalta. Huokaisen jo helpotuksesta, kun Mika alkaa puhua.
”Amy! Ole varovaisempi! Metsä on täynnä metsästäjiä, palkkamurhaajia, ryöväreitä ja kaikenlaisia muita kummajaisia!”
”Anteeksi!” Saan viimein sanottua.
”Mennään.”
”Ok…”
”Tule!”
Alamme kävelemään kauemmaksi metsään. Mika edellä näyttämässä tietä minä hänen otteessaan ja Zin minun vierellä.
Mika on aika kiukkuinen. Hehee…’ Zin sanoo minulle.
Kuulin tuon!’ Kuulen Mikan suunnalta.
Osaatko sinäkin sudenkieltä? Kysyn Mikalta.
Tietenkin. Mitä luulitkaan!?’ Mika sanoo kiukkuisena.
Älä ny suutu. Pilaa se vaan oli!’ Zin sanoo virnistäen.
No on kyllä vaikeaa!! Onko ihan pakko jatkaa tuota!? Teit sitä jo tarpeeksi aamulla!’ Mika raivoaa Zinille. Nappaan Zinin nopeasti syliini ja rutistan häntä ja kuiskaan hänen korvaansa ja pyydän häntä lopettamaan. Hän yhtäkkiä lopettaakin ja rauhoittuu ja annan hänen hypätä alas käsiltäni.
”Ja miksi oikein suojelet tuota pentua!!??” Mika kysyy minulta vihaisena.
Katson häntä vihainen ilme kasvoilla ja se taisi tepsiä aika hyvin, koska hän hiljeni ja taisi ottaa askeleen taaksepäin. Nauran ajatuksissani sille ilmeelle! Niin söpö!

Time skip….

”Olemme nyt täällä! Beren.”
Katson ympärilleni ja näen kauniin, mutta jollain tavalla rapistuneen näköisen kylän.
”Taasko ne ovat käyneet täällä!? Saisivat jo lopettaa nämä tihutyöt!!”
Näen nyt ensimmäistä kertaa Mikan olevan totisen vihainen. Minkä takia? Ai niin. Mikahan sanoi, jotain että onko kylä kunnossa. Olikohan tämä syynä…
”Oh! Se on Mika-sama!!” Pieni tyttö hihkaisee.
”Tulkaa! Mika-sama on palannut!” Hänen vierellä oleva poika huutaa ja pian näenkin kaduilta ja taloista ilmestyviä kasvoja.
”Mika-sama. Mitä kuuluu?”
”Mika-sama. Oliko kiva matka?”
”Mika-sama. Löysitkö etsimäsi?”
”Hei. Yksi kysymys kerrallaan!”
”Fen… Voitko tulla tänne?” Mika kysyy polvistuen alas. Näen, kun pieni tyttö tulee esiin väkijoukon seasta.
”Mika-sama… Isä… Hän ei enää pysty kävelemään…”
”Ja Drey on saanut pahoja palovammoja tulesta!” Tyttö, joka kutsui muut paikalle, jatkaa. Näen järkyttyneen ilmeen Mikan kasvoilla. Eikö Drey ollut hänen ystävänsä pikkuveli? Muistaakseni Mika kertoi, että Dreyllä on jonkinlainen vika sydämessä, eikä se kestä paljoa rasitusta tai liikaa painetta.
Drey on siis tässä kylässä. Haluaisin nähdä hänet.
”Hei Mika-sama. Kuka tuo tyttö on ja miksi hänellä on koira sylissä?” Eräs poika kysyy.
Hei! En ole koira! Olen susi!’ Zin huutaa.
”Tyttö on se. Ja tuo pentu on susi.” Mika sanoo. Mitäköhän hän tarkoittaa sillä.
’Pentu?! Lopeta jo tuo Salamapoika!’
Se on Salamatiikeri!!’
Noh noh. Lopettakaa jo se tappelu!Sanon heille ja he huomaavat pointtini ja lopettavat.
”Huoh… Nimeni on Amy. Hauska tutustua.” Sanon pojalle ja oikeastaan koko kylän väelle. ”Ja tämä tässä on Zin.” Jatkan ja esittelen Zinin joka yhä on sylissäni, koska hänen jalkansa ovat ’hieman’ kipeitä.
”Hei Amy-sama. Nimeni on Sind.” Pieni, ruskeatukkainen poika sanoo.
”Minun nimeni on San. Olen hänen isosiskonsa.” Tyttö, jolla on vaaleanruskeat hiukset, sanoo.
”No olet minua vain pari minuuttia vanhempi ja sanot itseäsi isosiskoksi, vaikka annat kaiken vastuun minulle ja sinä vai laiskottelet!!” Sind sanoo Sanille äkäisenä.
”Älä tuosta kaksikosta välitä. He vain kinastelevat.” Vihreähiuksinen poika, jolla on silmälasit. Hän näyttää paljon muita vanhemmalta.
”Minun nimeni on Cial. Olen 14. Kun taas nuo ovat 12.” Cial sanoo ja osoittaa Sindiä ja Sania. Nauran hieman.
”Koko kylä on yhtä perhettä, vaikka lapsilla ei ole vanhempia. Me olemme ottaneet heitä hoiviimme.” Sanoo eräs vanha mies.
”Sotilaat voisivat jo lopettaa köyhien kylien vahingoittamisen ja auttaa Oferian kansaa nousemaan Kesperin, Askorran ja Derkoksen rinnalle vahvana maana.” Eräs toinen vanha mies sanoo katsellen taivaalle.
”Ei kai se taas ole liikaa, jos yövymme täällä yön?” Mika sanoo nolostuneena. Jotenkin hänen ilmeensä on huvittava…
”No kaipa se sopii… Mutta emme voi luvata täyttä turvallisuutta sotilaiden takia. He kun tulevat milloin tahansa.” Äskeinen mies sanoo ja näyttää meille tietä.

Chapter 4.Lahja, joka puhuu

’Kuka minun päällä oikein makaa!!!???’
Havahdun unestani jonkinlaiseen painoon päälläni.
’Onko tämä jokin Mikan älytön koe, vai kiusaako hän vain minua huvikseen?’

Tunsin jonkin märän kosketuksen kun aloin herätä… ’Mitä ihmettä!!??’

Avaan silmäni ja huomaan silmäparin tuijottavan minua. Oikea silmä oli oranssi ja vasen sininen. Kauniit…
Sitten tunsin kuonon nuuhkivan minua ja tuon pikkupennun nuolaisevan minua kasvoille.

”Mikä aamuhönkäys, pikkuinen!” Sanon ja pentu haukahtaa. Sitten huomaan, että pentu ei ole mikä tahansa pentu, vaan sudenpentu. Yllätyn niin että säikähdän, kun Mika kutsuu minua.
”Huhuu, laiskamato! Kuunteletko sinä!” Mika huutaa vieressäni. Hän oli tullut luokseni, kun en ollut kuunnellut häntä lainkaan.
”Anteeksi. Hämmästyin vain, kun huomasin tämän pennun olevan sudenpentu. Miksi se on täällä. Eikö hänen emonsa ole jo huolissaan?” Kysyn vain kaiken, mitä minulla oli päässä.
”Mikä haloo tästäkin tuli… Tuo on hylätty pentu. Se on ollut vain muita pentuja pienempi, sekä sen silmät ovat pelottaneet muita pentuja.
”Outoa.” Sanon ja lasken pääni ja silitän pentua.
”Mikä hänen nimensä on?” Kysyn vielä ja vilkaisen Mikaan.
”Saat itse valita, onhan se nyt sinun. Toin sen sinulle.”
”Oikeastikko!?”
”Kyllä! Ja jatkossa saat harjoitella kunnolla.” Mika vastaa virne kasvoillaan. En huomioi sitä, vaan alan miettiä pennulle nimeä.
”O.K…………” Vastaan hiljaa.

Mikä olisi hyvä nimi hänelle?
Zea? Sei? Zee? Gin? Zai? Eei…..
Zin. Juuri sopiva!
Olkoon nimesi Zin.” Sanon ja näpäytän pennun nenää hellästi sormenpäälläni.
”Olet aika söpö sudenpennuksi.” Sanon sille. Zin haukahtaa ja tunnen, kuin hän olisi vastannut minulle, mutta miten ja mitä?
”Tuleppas nyt syömään aamiaista tai et jaksa kävellä.” Mika huudahtaa ärtyneellä äänensävyllä.
”Selvä. Tullaan!” Vastaan ja kiiruhdan Mikan luokse. Zin seuraa minua ja alkaa kerjätä ruokaa.
”Minähän annoin sinulle jo hieman ruokaa. Ahne!” Mika sanoo vihaisena lusikka kohotettuna kohti Ziniä. Pentu hyppää kohti lusikkaa, mutta tipahtaa vatsalleen, kun Mika heilautti lusikan nopeasti pois Zinin luota.
”Onko hänellä niin kova nälkä?”
”Hei! Mitä sanoin temmellyksestä!?” Mika huutaa Zinille, kun tämä juoksentelee Mikan ympärillä. Pian Zin onkon jo kiipeilemässä Mikan pään päällä ja Mika vain huutaa. Naurahdan ja molemmat lopettavat, mitä he nyt tekivätkään.
”Mikähän sinullakin on? Miksi kaikki on minua vastaan täällä!!??!! ” Mika raivoaa ja nappaa Zinin, joka vinkaisee, päänsä päältä.
”Hei Mika-kun. En ole sinua vastaan. Minua vain nauratti teidän energisyys.” Sanon Mikalle, joka näyttää rauhoittuneen.
”Syötyäsi ala pakkaamaan tavaroitasi, koska olemme lähdössä liikkeelle. Käymme eräässä vanhassa kylässä katsomassa,…. miten siellä voidaan.” Mika sanoo ja lopussa hänen ilmeensä tummeni.
”Mika-..kun??” Kysyn, mutta hän poistuu paikalta.
”Tulen pian takaisin. Ja ole valmis siihen mennessä!” Mika huutaa ennen kuin hän taas katoaa.
Siinä menee tuokin nyrppis!’ Kuulen vieressäni.
”Hä?”
Hah! Etkö huomaa?’
”Zin. Puhuitko sinä juuri?”
’Tietenkin! Miksi en?’
”A…”
Puhu sanasi ajatuksina!’
Hämmästyn, mutta kokeilen.
Näinkö?
Juuri niin! Opithan sinä!’
Mitä tarkoitat?
’Sitä, että osaat nyt puhua sudenkielellä!’ Zin sanoo.

Chapter 3. Leirillä

Lähdimme Thean luota noin päivä sitten. Olemme leiriytyneet vesiputousten lähelle harjoittelemaan. Minä miekkailua ja muita selviytymistaitoja ja Mika vireyttää omia taistelutaitojaan.
Mikan aseena toimii hänen demoninsa luoma ja kehittämä miekka, Askarei.
Minä taas harjoittelin omani, Rosealinin, kanssa. Mietin jo, miten äidillä ja Lenalla sujuu kotona.

Muuten, mikä päivä tänään on?” Kysyn vierelläni istuvalta Mikalta.

”2.8. Miksi kysyt?”

”Oh! Sittenhän huomenna on syntymäpäiväni!” Sanon yllättyneenä ja innoissani. ”Täytän 18.”

”Selvä. Saat juhlia kunhan et unohda harjoitella.” Mika sanoo ja nousee ylös. ”Olen lähdössä pois joksikin ajaksi. Minun täytyisi viedä eräs viesti, jonka lähettämistä olen tainnut lykätä jo liian pitkäksi.” Mika jatkaa irvistäen.

Katson, kun hän kävelee kohti vuoria. Pian hän katoaakin puiden sekaan.
Jatkan harjoittelua ja myöhemmin aloin taas harjoittelemaan hieman omia harjoituksiani.
Havahdun yhtäkkiä auringonlaskun väreihin.
’Pitäisiköhän jo mennä etsimään Mikaa?’
Ei se kannattanut. Olisin vain itse eksynyt metsään.
Päätin kuitenkin jättämään hänelle hieman syötävää ja nuotion palamaan ja menin nukkumaan. Mitäköhän huomenna voikaan tapahtua, en jaksa oikein odottaa…

Vaivuin uneen odottaen aamua.

Chapter 3. Kylän elämääkö?

Olemme kylässä jonkin matkan päästä vesiputouksesta. Kaikki kieltävät ulospääsyn yöllä. Miksiköhän?….

Aamulla:::

Amy’s POV

Herään sängyssäni ja ihmettelen, missä olen. Pian muistankin Mikan sanat. Katson ympärilleni ja näen hänet istumassa ikkunalla. Huomaan myös jonkun toisen henkilön istumassa läheisellä nojatuolilla. Kuka siellä? Sanon mutta ääntä ei tule suusta. Yskin hieman ja hän huomaa minut.

”Oletko kunnossa? Pyörryit yhtäkkiä lattialle eilen illalla. Mika-sama toi sinut huoneeseen ja käski minun vahtia sinua kun hän lähtee pian ulos.” Tyttö sanoo.

”Kuka?” Kysyn.

”Ah! En vielä esitellyt itseäni sinulle. Nimeni on Thea. Aibaus Thea.” Hän sanoo.

Mika hyppää ikkunasta ulos ja kuulen pehmeän tömähdyksen ja askelia.

”Ja sinä olet Amy. Mik-kun kertoi minulle sinusta. Olet kuulemma hänen oppilaansa.
Ja sanon sinulle tämän: Jos hän kadottaa ajatuksensa, sinun on kahlittava ja rauhoittaa hänet, ennen kuin voitte jatkaa matkaa. Voin opettaa sinulle pari loitsua, joilla saat kahlittua hänet. Ja vielä se, että harvat voivat saada ajatusten menettävän kirotun ihmisen takaisin pelkällä tahdonvoimallaan. Vain kirotun tärkeimmät ihmiset saavat tuon kyvyn.” Hän jatkaa.

”Selvä. Öööö… Tarvitsisin vaatteeni.” Sanon ja punastun hieman.

”Oh! Tein sinulle sopivammat vaatteet, jotta voit kulkea ympäriinsä ilman ihmetystä. Tässä!” Thea sanoo ojentaen minulle vaatteet.

Puin päälleni mustan, hieman polvien alapuolelle ulottuvan hameen, valkoisen t-paidan , olkapäiden kohdalta lähtee erilliset, pitkät hihat ja pitkät mustat saappaat.( kuva ylhäällä.)

”Noin.” Sanon ja Thea hymyilee ja vie minut ulos. Kävelemme kadulle ja teemme joitakin ostoksia. Thea kertoo minulle asioita Oferiasta. Ihmettelen, kun moni ihminen ei olekkaan, miltä näyttää, vaan osaavat joitakin taitoja. Palaamme takaisin Thean kanssa ja huomaan Mikan. Kiirehdin hänen luokseen.

”Lähdemme nyt.” Hän sanoi päättäväisenä.

”Käymme ensin ostamassa sinulle miekan asekaupasta. Saat harjoitella sillä väliaikaisesti.” Hän sanoo ja nyökkään hämilläni. Minäkö alan käyttämään miekkaa.

”Heihei! Nähdään taas!!” Thea huutaa ja heiluttaa kättään. Heilutan takaisin ja kiirehdin Mikan perään. Saavumme jonkin ajan päästä liikkeen eteen. Mika menee sisään, joten seuraan häntä.

2Päivää, miten voin auttaa?” Joku sanoo huoneen perältä.

2Tarvitsen kevyen miekan jota saa kehitettyä, siinä on loitsu mahdollisuus ja sopii nuorelle kumppanilleni.” Mika sanoo katsellen miekkoja.

”Odotas hetki. Minulla taitaa juuri olla sopiva ase. Käyn hakemassa sen.2 Hahmo sanoo ja kuulostaa kävelevän pois huoneesta.

”Minä otan vielä nämä.” Mika sanoo pidellen heitettäviä teriä ja ketjua, jonka päässä on pallo ja se kytkeytyy käteen, jotta sitä voi hallita ja vie ne pöydän, jota en vielä nähnyt, ääreen. Samassa hahmo tulee huoneeseen kantaen miekkaa. Siinä roikkuu nauha, jonka päässä on kristalli ja suoja on valkoinen.
Näen hahmon. Hän on mies, jolla on paljon arpia ja tekojalka. Miten hän on ne saanut?

”Eli tässä olisi haluamasi miekka. Nimeltään Rosealin.”
Hän sanoo ja ojentaa minulle miekan.

”Ota sinä se. Minun pitää maksaa nämä.” Mika sanoo ja katsoo minuun.
Ojennan käteni ja otan miekan vastaan.

Rosealin…” Sanon hiljaa. Luulen, että kukaan ei kuullut ja Mika ei näytä huomaavansa mitään.

”Oletko valmis?” Mika kysyy. Nyökkään ja kiiruhdan ovelle. Heilutan kättäni myyjälle, ennen kuin suljen oven ja juoksen Mikan perään. Näin hymyn myyjän kasvoilla kun hän vilkutti takaisin.
Mika näytti kartaa ja puhui jotain veden kylästä. Kysyin, mitä hän tarkoitti. Hän sai jonkinlaisen ajatuksen veden hallitsijan olinpaikasta. Lähdimme kulkemaan eteen päin pitkin pientä polkua joka vei sademetsään.

Chapter 2. Vesiputous kylälle

Saavuimme Oferiaan. Koskematon luonto tuoksuu harmonialta. Se elää omaa kesäänsä. Näen paljon eläimiä. Jotkut ovat tuttuja, jotkin taas mysteereiltä. Haluan tietää niistä enemmän.
Huomaan kauniin joen ja kävelemme sen vieressä. Päädymme pian vesiputouksille.

”Kaunista! En ikinä ole vielä nähnyt tällaista. Vain kuvissa, mutta en aitona.” Sanon ihaillen näkemääni.
Mikakin katselee lumoutuneena kertoen että ei olekkaan nähnyt tätä pitkään aikaan.
Yhtäkkiä hän havahtuu ja huutaa:

”Kuka siellä?! Tule esiin!!” Säikähdän ja katson suuntaan, minne hän huutaa. Näen vilauselta pitkät hiukset, mutta itse hahmo oli lyhyt. Hahmo juoksi karkuun enkä enään erottanut sitä. Ihmettelen ääneen, mikä se oli?

”En tiedä. Tyttö se ainakin oli.” Mika vastaa.

”Kukahan hän mahtaa olla? Haluaisin tutustua tämän maailman ihmisiin, niin kuin tutustuin sinuun.” Sanon Mikalle.

”Se voi olla hyvinkin mahdollista. Sinun pitäisi löytää elementtien hallitsijat. Olet heidän johtajana tässä sekä sinun maailmassasi. Sinulla on voimaa luoda ikuisia siteitä ihmisten ympärille.” Mika sanoo.

”Mutta en tiedä, onko minusta siihen!” Sanon välissä.

”Minä luotan sinuun ja sinun voimiisi. Voimasi ovat erityiset, joten pidä niistä hyvää huolta.” Mika sanoo katsoen silmiini. Punastun. Ja käännän katseeni pois. Hän ottaa kiinni kasvoistani ja kääntää ne hänen eteensä.

”Luota itseesi. Muistutat paljon sitä linnassa tapaamaani tyttöä, joka katosi. En halua kadottaa toista samankaltaista tyttöä viereltäni!” Hän sanoo yhä katsoen silmiini. En kestä enään, olen punainen ja alan rimpuilla hänen otteestaan. Pääsen irti nopeasti ja…

”Selvä. Minä teen parhaani.” Sanon päättäväisenä ja hymyilen. Mika hymyilee takaisin.
Seuraa pitkä hiljainen hetki. Haluaisin kysyä Mikalta siitä linnan tytöstä, mutta en hiljaisuuden vallitessa uskalla kysyä mitään. Mika rikkoo hiljaisuuden.

”Lähdemmekö jo etsimään ensimmäistä elementtiä?” Hän kysyy.

”Vaikka…” Sanon myöntävästi. Lähdemme liikkeelle.

Saavumme pieneen kylään illan hämärtyessä, ja käymme ostamassa pieniä eväitä. Nyt vasta huomaan Mikalla jonkilaisen aseen. En muista nähneeni sitä aikaisemmin….
Hän ostaa minulle viitan ja käskee minun peittää hiukseni ja kasvoni hupulla. Teen, vaikkakin vastahakoisesti, niin kuin hän käski ja panin viitan päälleni ja peitin hiukseni. Mika kävi vielä ostamassa hedelmiä ja vettä. Tarvitsisimme sitä paljon, koska tällä hetkellä kaupungissa ja sen ympäristössä näytti olevan aika kuuma. Onko täällä kesä!?
Seuraavan yön vietimme majatalossa. Mika vahvisti taas sinettiä. Oikeastaan se ei tuntunut, että se olisi ollut vahvempi. Kävin nukkumaan, mutta en tiennyt, mitä yön aikana tapahtuisi.

Mika’s POV

Huomaan Amyn nukahtavan, joten lähden huoneesta ja menen alas.

”Mitäs nyt? Eikö kumppani huolinut sinua?” Joku kysyy.

”Kuka?” Kysyn takaisin.

”Thea. Aifaus Thea. Hauska tavata.” Luokseni tullut tyttö esittäytyy. Hänellä on lyhyet, tummansiniset hiukset, jotka ovat pienellä tupsulla kiinni ja joissa on punaiset ruusut, ja ruskeat silmät. Hän hoitaa majapaikan ravintolan tiimiä.

”Fukasine Mika. Matkustelija.” Sanon. Ja valehtelen.

”Mikäs sinut tänne tuo, Mik?” Thea kysyy.

”Elementit.” Vastaan lyhyesti.

”Ooh. Mysteeri.” Thea virnistää innostuneena. Sellainen hän nyt on. Ailahtelevainen ja suuttuessaan voi unohtaa asian puolessa minuutissa. Myös kova uhoamaan ja härnäämään.

”No? Uutisia? Onko linnassa tapahtunut jotakin?” Kysyn ja katson asettani.

”Samantapaista… Parikymmentä työläistä, vajaa kymmenen naista ja jonkin verran lapsia on surmattu, vangittu tai karkotettu lähiaikoina. Läheiset eivät huomioi ulkoisesti, mutta ainakin täällä pari on ilmaissut tunteensa lastensa menetykseen. Lapset varastelivat jostain syystä, en tiedä mitä, mutta ainakin joitakin on vapautettu. He palvelevat linnassa.”

”Onko uusia demoneja ilmestynyt?” Kysyn kiinnostuneena, ja myös ehkä hieman pelossa.

”Noo… On kerrottu, että yksi demonilapsi on karannut, eikä ole mitään vihjeitä paitsi pitkät mustat hiukset ja keltaiset silmät.”

”Ok. Taidan mennä hetkeksi ulos.” Sanon hämilläni. Mikä minulla oikein on?

”Mika-kun?..” Kuulen portaista. Vilkaisen niitä kohti, ja huomaan pitkät hiukset ja tytön.

”Amy-san. Oletko se sinä? Miksi et ole nukkumassa?” Kysyn kävellessäni hänen luokseen. Hän näyttää pelästyneeltä. ”Mitä on tapahtunut?” Kysyn hätääntyneenä.

”Kuulin jonkun puhuvan minulle. Hän uhkaili minua, nauroi ja katosi…” Hän sanoo hiljaa. Kuulen juuri ja juuri, mitä hän sanoi ja huolestun. Mutta samalla tunsin muutakin.

”Mitä jos tulen sinne. Pystytkö sitten nukkumaan. Olet ensimmäisen kerran nukkumassa toisessa paikassa, joten…” sanon ja mietin jatkoa.
Ainakin jotain kummallista on meneillään.
En kyllä silloin vielä tiennyt, mitä.

NatsuHaru_14th